Rankka terapiaistunto

Helou!

Erittäin raskas päivä takana. Erilailla raskas ku viime viikko. Nimittäin henkisesti raskas. Herättiin Mikan kanssa jo puol kuusi jostain syystä. Noustiin ja syötiin aamupala. 

Nää murot oli niin hyvii, et oli pakko ostaa itellekki näitä.

Sit lähdettiin joskus seiskan aikoihin autolle, ku piti muka skrabaa ikkunat ku oli ollu pakkasta yöllä. No ei tarvinnut. Pieni kerros lunta piti vaan pyyhkästä auton päältä. Oltiin semi ajoissa sit asemalla. Mika nousi autosta joskus puol kasin jälkeen ja sit mä ajoin mahlikselle. Hengailtiin baaban kanssa siinä ku äiti oltiin hälytetty töihin. Mä sain katsoa simpsoneita olkkarissa ku baaba nukku sohval hetken. 

Sit koitti kauhistus hetki... Hammaslääkäri. Se oli siis klo 9.50.  Olin stressanut sitä joulukuusta saakka. Olin jo moneen otteeseen ollu perumassa sitä. Kaikki sanoi, että ei kannata. Ja onneks en perunut. Hammaslääkärinä toimi semmonen nuori nainen, joka oli mul viimeksikin. Ihan sika ihana. Koko ajan kysyi, että onhan mulla kaikki hyvin, kun tiesi että mä pelkään. Siis olihan se kauheeta mutta selvisin siitä. Kiittelin vielä kovin mun ihanaa hammaslääkäriä ja varattiin tarkistusaika syksylle. Eli tää hammaslääkäriaika oli yks tekijä, miks oli rankka päivä. Koska mua pelotti.

Sit soitin äitille joka oli jo kotona. Mä kysyin et saanko tulla taas mahliksel ja sain. Emmä ees tiiä miks kysyn sitä, ku sinne saa aina mennä. Mulla oli psykoterapia-aika klo 13.45 ja olin siihen saakka siin mahliksel. Äiti teki ruokaa ja mä olin seurana. Sit Makeki tuli siihen. Sil oli kaiketi tulos joku ku se harjoitteli luiden latinankielisiä nimiä. Make opiskelee siis sote-alaa ja on oppisopimuksella Attendolla, siel vanhusten kanssa, jossa äitikin on töissä. Mä kyselin niitä luita siltä ja meni kyl super hyvin. Oon ylpeä mun pikkuveljestä. 💖 Myös Maxi oli paikan päällä. Mä sanoin: "TUULIKSÄ MUUUN SYYYYLIIIN?!" Ja nostin sen samalla lattialta.

Maski 💖

No pian pitikin sit lähtee ajelee terapiaan. Tykkään olla hyvissä ajoin, ainakin 15 minuuttia ennen alkua. Koska tarviin sen rauhoittumisen hetken ennen terapiaa.

No oli sit super super rankka aihe tänään. Jännä kun oon nyt nähnyt mun terapeuttia neljä kertaa ja ollaan nyt jo aika syvissä asioissa. Se oli todella väsyttävää, silleen henkisesti. Samalla kuitenkin hyvä päästä juttelemaan niistä asioista. Ristiriitaista. 

Mul oli sit myös aspan kotikäynti. Nähtiin ohjaajan kanssa plazassa. Se terapia on siinä ihan lähellä ni kävelin siitä suoraan sinne. Ohjaaja ilmoitti että tulee vähän myöhässä. Olin äärettömän ahdistunut terapiasta. Kun hän sit tuli siihen ni kysyi heti että oliko raskas istunto. Mä sanoin että oli ni ohjaaja yritti auttaa pois siitä olosta. No me mentiin sit espresso houseen "kahville". Olin syönyt vaan aamupalan ja kello oli jo 14, joten mä ostin pepsi maxii ja pienen sämpylän. En muistanut ottaa kuvaa sämpylästä, mutta oli tosi hyvää ja tuoretta. Yritin jutella ohjaajan kanssa mutta olin vielä vähän siinä terapiaistunnossa. Onneks se meni kuitenkin ohi siinä pikkuhiljaa. 

Mika pääs tänään silleen et se oli jo klo 15 Salon bussiasemalla. Ihana ohjaaja tuli mun kans odottelee asemalle ja oli vähän yliaikaakin siinä. Sit me halattiin lopuks niinku joka kerta tän nimenomaisen ohjaajan kanssa. Kiittelin kovin, että se auttoi mua pääsee siitä ahdistuksesta eroon. Olin just kävelemässä ulos venaamaan rakasta, ku se soitti mulle että missä mä oon. Kohdattiin sit siinä ja pusuteltiin ja käveltiin autolle. 

Siitä kauppaan ja ruuan tekoon. Tänään tuli HBO:lle uusi jakso The last of us-sarjaa. Mut malttoi Mika sen verran et tehtiin ruoka ennen sitä. Ja katottiin samal ku syötiin. 

Pastaa kanasienikastikkeella ja kasviksia. Juomaksi PM

Oli kyllä hyvä jakso! Tääkään ei ollut niin pelottava, mutta todella tunteikas. Ja me nähdään Mikan kanssa ehkä vähän eri tavalla tää koko sarja, koska Mika on pelannut sen pelin läpi. Mutta semi hyvin pysyn mukana, vaikka en oo pelannut/nähnyt kenenkään pelaavan sitä peliä. Ja siis syy sille miksi en aina pysy perässä, ei ole sarjassa, vaan mun omassa heikossa keskittymiskyvyssä. 

Pakko viel tähän loppuun avautua mun kynsistä. Nä on ihanat, mutta on vähän vaatinut totuttelua. Nimittäin on ollu hankalia tilanteita. 😂😂😂 Osa ihan perus jutuista on ollu vähän hankalampaa, mutta tehtävissä, esim. vaatteiden pukeminen. Mut oikeesti vaikeita juttuja on ollu esim. pankkikortin ottaminen lompakosta ja tölkin avaaminen. Kaikkein vaikeimpia oli ekaksi postikortin nostaminen lattialta. Sain sen kuitenki nostettuu. Mut ainoo asia johon en sitten sormilla lopultakaan pysynyt, oli suihkusaippuapullon avaaminen. Piti hampailla avata. Kauhee maku tuli suuhun. Ja kun siis nä ei oo ees NIIN pitkät. Annillakin on pidemmät! Siis nostan hattua. Ite en pärjäis.

Huomen Annin kanssa LAIVALLE!!! Ihanaa!!! Oon niin odottanut! Tulee olee parasta, kuten aina Annin kanssa. 💖 Ja laittaudutaan (lue: Anni meikkaa meijät ja laittaa hiukset) Ja karaokee laulamaan! JA KAIKKEEEEEE!!!

 

Mut joooooo! Ei mul sit muuta. Eli: Mmmmmmmmmo!!!