Moi!
Tänään ollut ihan hyvä päivä. Oli kauhee auton ikkunoiden skrabaaminen kyllä aamulla. Ja mun sormet jäätys kun unohdin lapaset kotiin. Mullahan siis ei ole vielä takkia käytössä. Alunperin pidin -20 astetta rajana ottaa takki käyttöön. Mut siis mul oli pusero ja päällä huppari ja oli ihan lämmin, vaikka oli joku -20 astetta. Ehkä jos menee yli 30 pakkasasteeseen ni sit takki? 😅
Mut jooo. Oli Tavana käynti aamupäivästä. Mä menin sinne talolle ja me "pelattiin" semmosta kysymyskorttipeliä. Siinä on vähän niinku keskusteluaiheita kysymysmuodossa. Esim. "Mikä tekee sinusta sinut?"- tyyppisiä kysymyksiä. Ja siis, kun Katariina ohjaa yhtä sairaanhoitajaopiskelijaa tässä seuraavat viisi viikkoa, ni kerrottiin samalla yhdessä vähän opiskelijalle perustietoja minusta. Sit kuunnellutin Katariinalle ja Inkalle mun biisin "Mieli hoidossa", jonka olen joksus muutama vuosi sitten tehnyt terapeutti Terhille. He tykkäs.
Sitten menin kotiin. Käytiin kaupassa, syötiin ja katottiin supernaturalia. Ja nyt Mika stremaa Escapist 2-peliä. Mä oon modaamassa, kuuntelen sitä samalla kun kirjoitan.
Haluun nyt vähän avautua mun peruskoulun liikuntatunneista.
Mullahan meni peruskoulu siis ihan semi hyvin. Ehkä vähän paremminkin kuin semi hyvin, mutta niin ei saa sanoa. 😂 No anyways. Oon aina ollut huono liikunnassa. Muistan hyvin sen, kun olin ekaluokalla ja ekaa kertaa liikuntatunnilla. Se oli ihan kivaa. Kyllä mä siis tykkäsin siitä silloin. Yritin parhaani, mutta se oli hankalaa. En vaan osannut. Johtui toki osaksi siitä, että olin niin paljon ylipainoinen, mutta en mä kyllä laihanakaan olis osannut tehdä semmosia juttuja. Kai...
Nooooh, sit tuli ekaluokan joulutodistus. Siinä kaikkiin muihin oli ruksattu paras mahdollinen ruutu. Eli musa, äikkä, matikka, ymppä, uskonto, mitä näitä nyt on, ni kaikki oli sillon täydellisesti. Paitsi käytös ja liikunta. Siinä luki myös liikunnan kohdalla, että "Yrittämällä enemmän, pysyisit parempaan". Ja mä olin mielestäni yrittänyt parhaani. Sen jälkeen liikkatunnit meni plörinäksi. En enää edes yrittänyt.
Mä sitten jatkossa vaan joko häiriköin ja sähläsin tai en osallistunut ollenkaan. Uinnista tykkäsin! Ja osallistuin siihen innoissani tokaluokalle saakka. Sitten kolmannella luokalla, kun heräsin todellisuuteen, en enää kehdannut olla nakuna luokkalaisten, tai oikeastaan kenenkään muunkaan, seurassa. Mut pakotettiin osallistumaan ja se oli inhottavaa.
Ja yks semmonen muisto kans, kun mullehan oli äärimmäisen haastavaa käydä suihkussa liikkatuntien jälkeen ja se oli pakollista. Sillon eka-, tokaluokalla se ei ollut ongelma, vaikka mua toki sillonkin jo haukuttiin läskiksi sun muuksi. Mutta sieltä kolmosluokalta saakka on ollut iso ongelma toi suihkussa käynti. En ikinä oikeesti käynyt, vaikka olisi pitänyt. Sitten kerran vitosluokalla liikkatunnin jälkeen opettaja (naispuolinen tietty ja sijainenkin se oli) nöyryytti mua isosti. Se tuli pukkariin raivoomaan, että kaikkien on mentävä suihkuun. Se sano: "Sandra kans, nyt heti suihkuun! Riisu heti ne vaatteet, kun mä oon tässä, että mä näen, että säkin menet suihkuun!" No mä olin siinä sit ihan paniikissa. Mulla oli naistenvaivat just silloin. Ja se näky kyllä. Sit kun opettaja, ja kaikki luokkakaverit, näki mut siinä häpeissäni, opettaja sanoi vihaisesti: "Mee tonne vessaan riisumaan alushousut." Mä olin NIIN nolona. Muistan yhä sen tunteen. Huhhuh...
No toi ei auttanut mun häpeään ja pelkoon. Eikä sekään, että mua haukuttiin läskiksi. Ja usein luokkalaisilta sain kuulla liikkatunneilla: "Eikö Sandralla kunto riitä?" juttuja ivalliseen sävyyn. Kyl se vitutti. Vaikka olin tosin tietoinen, että olen lihava ja mun kunto ei riitä. Silti se ärsytti.
Sit kutosluokalla olin ajautunut siihen pisteeseen, että en voinut enää osallistua uintitunnille. Mä itkin sitä etukäteen äitille varmaan kaksi viikkoa. Sit me tehtiin semmonen päätös äitin kanssa, että hän kirjoitti "reppuvihkoon" että: "Sandran ei tarvitse osallistua uintiin. Jos tulee kysyttävää, niin soita tähän numeroon". Ja näytin koulussa sitten liikkaopelle viestin ja opettaja sanoi: "No mäpä soitan". Hän meni opehuoneeseen ja tuli sieltä pian takaisin. Äiti oli sanonut opettajalle, että mua kiusataan niin paljon siellä uimahallissa, että se vaikuttaa mun psyykkeeseen. Ope sit sanoi, että uinti kuuluu oppisuunnitelmaan ja kaikkien on pakko käydä se. Se oli sen verran kiva opettaja, että me tehtiin kompromissi. Eli mä sain mennä yhdelle uintitunnille ykkösluokkalaisten kanssa. Siis mun piti vaan se 45min uida siellä omia aikojani. Eli en siis osallistunut sen ykkösluokan kanssa niihin juttuihin, mitä siel heille opetettiin. Se oli parempi vaihtoehto mulle.
Juup. No sit päästään yläasteelle. Mun vaikeudet koululiikuntaa kohtaan vaan kasvoi. Seiskaluokalla mä vielä pystyin osallistumaan jotenkin. Mul on monia päiväkirjamerkintöjä koululiikasta ja sen ahdistavuudesta. No uimaan en sit kyllä enää osallistunut. Oli siel sit ihan kivojakin kertoja. Esim. just toi luistelu, josta kerroin viime postauskessa. 1500m mä aina kävelin, en jaksanut juosta. Itseasiassa! Ekan tonniviissatasen mä aloitin juoksemalla heti alussa. Mä olin eka! Se oli ihan sika siistiä. Ja sit kaikki meni ohi ja ohi ja ohi. Mä olin sen kolme sekkaan ensimmäisenä, koska lähdin täysillä, vaikka pitkät juoksut pitäis aloittaa rauhallisemmin ja sit lopuksi kiristää tahtia. Mä laitoin kaiken peliin sen kolmen sekunnin takia! 😂 Mut jooo... Juoksin varmaan joku 100 metriä ja sit kävelin loppuun. Ja siis kun sielläkin sain kuulla, niin ei, kunto EI riittänyt!
Ja toinen ihan hauska juttu seiskaluokan liikassa oli kuntotesti(vai mikä sen nimi oli?). Olin ihan hemmetin surkea kaikessa muussa paitsi käsivoimissa. Sain aina täydet pisteet hauiksissa. Jos rehellisiä ollaan, niin en mä edes yrittänyt niitä muita juttuja, koska mä tiesin, että en olis pystynyt tekemään niitä. Ja yleisurheilussa olin myös surkea. Siinä ainoa, joka oli edes lähellä muiden tuloksia, oli keihään heitto.
Sitten kasiluokalla se vaan paheni. Aloin lintsaamaan liikkatunneilta, koska mua ahdisti osallistua. Ja mä en siis yleensä litsannut mistään. Tykkäsin koulusta, vaikka mulla oli super vaikeaa silloin. Sitten mä päädyin juttelemaan liikkaopen kanssa tilanteesta. Mä kerroin että en pysty osallistumaan enää. Mietittiin yhdessä, että miten saan sitten suoritettua koulun loppuun, jos en pysty saamaan liikuntaa suoritetuksi. Tehtiin sellainen päätös, että riittää, että tulen paikalle. Mun ei siis tarvinnut osallistua enää mihinkään. Tulin paikalle ja se riitti. Ja sillä tavalla sain liikasta todistukseen arvosanaksi 5. Se oli ihan älytön helpotus. Kyllähän se sitä keskiarvoa tietenkin alensi, mutta ei sille sit mitään voinut.
Ja lukiossa mä en enää edes yrittänyt. Kerroin opettajalle heti kurssin alussa, miten oltiin sovittu yläasteella liikunnan suorituksen kanssa. Se sopi myös hänelle. Tai me sovittiin, että mä voin mennä vaikka kävelemään siksi aikaa, kun muut tekee ohjatusti jotain liikuntaa. Sain vitosen siitä sitten lukiotodistukseenkin. Mun mielestä on hyvä, että joitain tilanteita katsotaan yksilökohtaisesti. Eikä aina vaan silleen, että kaikkien on pyystyttävä samaan. Ja siis kiusaaminen on suurin syy, miksi mä en pystynyt enkä enää edes yrittänyt osallistua. Toinen syy oli tietysti se, että oon aina vihannut tehdä asioita, joita en osaa. Ja liikuntaa EN osaa. Oon siinä surkea.
No mut joooooo... Ei kai tässä sitten muuta. Nyt jatkan taas vähän enemmän keskittyneenä katsomaan streamia.
Kiitos taas, jos jaksoit lukea koko postausken! Tuli taas vähän pitkähkö teksti.
Kiitti mmmmmmmo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Risut ja ruusut