Rakastan mun perhettä! osa 4 (Maaro)

Moi taas! Nyt tulee neljäs osa tätä sarjaa. 

Tää teksti on omistettu Maarolle.

Olet rakas!

Sä olet maailman rohkein ja päättäväisin ihminen! Siis oikeesti! Tähän vois kirjoittaa loputtoman määrän asioita, joihin sä pystyt, joihin suurin osa ihmisistä ei! Etenkään mä! 😅 Mua mm. kuumotti puhua 20:lle oppilaalle yläasteella kun pidin esitelmää. Sä pidät jotain luentoja isoille joukoille ihmisiä. Ja sä siis tiiät ihan hemmetisti asioista. Oot ajantasalla kaikesta. Ja sulla on muutenki ihan sikana kaikkee sun elämässä tällä hetkellä! Muista hengähtää välillä! 💗

Oot myös tuonut mun elämään tosi tärkeät jutut, eli sun lapset. 💖 Sä olet hyvä äiti ja kasvattanut (tietty Ilarin kanssa) maailman parhaimmat poitsut. Ja mulle on suuri kunnia olla kummitäti toiselle heistä. Ja tottakai myös täti kummallekin! 💖 Rakastan Okkoa ja Leoa! 💖💖

Meillähän on siis ihan sikana kaikkia inside juttuja! Esim. ruskea takki ja mumman käynyt mehu! Missä olikaan juna-asema? Ehkä en sitä avaa enempää!😂 Mut myös esim. ”Me kastelijat”, koululeikit, laulaminen!!! ja PASILA!!! Ja tietty paltalk ja se ällö! You know what I'm talking about. 😬

Muistaks ne ajat kun me aina suoraroitiin toistemme hipukat. Ja mun hiukset oli aina ”suorat”. Ja sit sä kans välillä meikkasit mut ja mä käytin sun laukkuja, koruja ja huiveja. (joskus salaakin 😉) Muistaks ku meikkasit mut kouluun täyteen meikkiin ku olin joku 10-vuotias? Opettaja käski mua pesee meikit pois. 😅

Oon aina kattonut sua ylöspäin. Halusin olla sun kaltainen. Kopioin sua kaikessa. Sulla oli tekolävistys kutos luokalla (koru-ämmä 😉), joten niin oli pian mullakin, tosin mä olin vasta kolmos luokalla. 😅 Tähän liittyy itseasiassa mielenkiintoinen juttu, jota en oikeen vieläkään ymmärrä. Nimittäin sillon kolmosella opettaja sanoi: "Ai onko sulla Sandra nenäkoru? Se on hieno." Jossain kohtaa otin sen sit pois. Kotona kun ei tietty saanut olla, ymmärrettävästi. Mutta sit kun nelos luokalla oli taas "lävistys", tällä kertaa huulessa, ni opettaja sanoi melkeen vihaisesti: "Sandra jos toi ei oo aito, ni otat sen välittömästi pois!" Miten oli vuodessa muuttunut mielipide?? 😂

Mä muistan sillon ku sä olit kutosella ja mä kolmosella ja se oli ainoa vuosi ku me oltiin samassa koulussa. Vähänkö oli siistiä kun sain välil hengailla sun ja sun kavereitten kanssa. Pääsin sillon kerran laulaa melodiaa teijän kutosten kanssa "Hymn of Freedom"-biisissä, vaikka muut mun luokkalaiset laulo stemmaa. Se oli niin COOL! Ja sit oli kerran yhteinen musaluokkien luokkaretki Tampereelle Särkänniemeen. Mul tuli bussissa huono olo ja sä tulit hoitamaan mua. Pysähdyttiin Urjalan Makeistukulla ja muut meni ostamaan karkkia, mut sä tulit bussin taakse mun kanssa kun mä laattasin. Sit kävit ostaa mullekki karkkia ku mä en pystynyt. Oli ihanaa kun pidit musta huolta. 💗 Niinku aina muutenkin kyllä. 

Ja välillä tultiin samaa matkaa koulusta kotiin. Sillon kerran lyötiin vetoa siitä, onko äitin auto Maken päiväkodin pihassa. Sä sanoit että on ja mä että ei ole, vaikka se oli siinä joka päivä siihen aikaan. Mä ilmeisesti vaan halusin antaa sulle rahaa. 😁 Ja niinkin mitätön summa ku 100e! No okei, maksoin siitä ehkä jonku 20e, mut silti. Olin outo. 

Ja ei saa unohtaa Habbo hotellia. Sun "Sinkut yhteen" huone oli menestyksekäs. Ja ostit Habbo-sälää aina mun puhelimella ku sul meni oman puhelimen saldo aina tekstareihin. Olit muuten ihan sika nopee tekstaamisessa. 😂

Ja hei, muistaks ku me käytiin Hangossa Samin ja Satun luona. Toisen piti aina leikkii vetolelulla Dinon(koira) kanssa ku toinen halus vessaan. Ja sit kans se suklaakohtaus. Ja tietty se ku harjottelin Grönassa alkoholijuomien nimiä, että voin sit koulussa leijua. Ihme leijumisaihe kyl. 😆😆😆

Ja meijän photoshootit oli PARASTA EVER! Olis kiva päästä joskus sinne äitin yläkerran pöytäkoneelle kattomaan niitä kuvia ja viedoita! Ja siis MUSAVIDEOT ja ELOKUVAT!!!!!! Omg haluun päiväksi takas sinne. 

Avaan vähän noita musavideoita ja elokuvia, että muutkin ymmärtää mistä selitän:

Eli siis meillä oli videokamera. Alkaa jo lupaavasti, eikös? Ekana semmonen mihin tuli VHS-kasetti ja se oli semmonen iso, jota pidettiin olkapään päällä.  Sillä kuvattiin meidän kotivideot, mutta ku me oltiin vähän vanhempia ni me alettiin kuvata omia juttuja sillä. Sit saatiin semmonen käytännöllisempi, pienempi kamera, jolla oli vähän helpompi kuvata juttuja. En ole nyt ihan varma, että kuvattiinko me sillä isollakin kameralla jo musavideoita ja elokuvia vai vasta sillä pienemmällä. 

Me siis kuvattiin musavideot silleen, että piti mankasta laittaa musat päälle ja samalla painaa rec-näppäintä kamerassa. Joo ei ollu priimaa, mutta parhaita muistoja! Ja elokuvissa oli yleensä mun ja Maaron lisäksi ainakin meidän serkku, Sanni. Ja jopa äiti oli mukana yhdessä leffassa. 

No mut se siitä! Haluun viel tähän lisätä meidän bändi

jutut. Meillähän siis oli bändi junnuna. Siinä oli kyl musta Kristiinakin mukana! Ainakin alun perin. Meil oli joku yks biisikin olemassa! Meijän bändin nimi oli ”Deep Future”. 

Mä kaipaan Maaro meijän musisointihetkiä ihan hirveesti! Ymmärrän hyvin, että et ehdi kun on kaikkea, mut ehkä jossain kohtaa taas?? 💖

Maaro ja mä ("suoristetut" hiukset) Tä on siis super vanha kuva, mutta helmi. 

Pikku-Sandra ja Pikku-Maaro 💗

Kiitos kun luit. Seuraavaksi kirjoitan mun ainoalle pikkuveljelle, Markukselle.

Kiitti mmmmmmmmmmmmmmmmo!

Rakastan mun perhettä! osa 3 (Kristiina)

Noniin! Tervetuloa tähän kolmanteen osaan tätä sarjaa. Nyt kirjoitan Kristiinalle.

Olet rakas!

Sä olet räiskyvän persoonallisuuden lisäksi lämmin ja ymmärtäväinen ihminen. Ajattelet aina muita ennen itseäsi. Olet herkkä. Olet rakastava. Oikeudenmukainen. Oot hyvin paljon meijän äitin kaltainen. Ja äiti on mun suurin idoli, eli tää on kehu. 😅❤️ Oot maailman empaattisin ihminen. Ja se tekeekin esim. sun työstä sulle varmasti raskasta, erityisesti sun alalla, kun tunnet niin voimakkaasti. 

Meijän leikit oli ihan parhaita. Koira (se kun se oli aina aluksi se patsas), delfiini (Viivi ja Vaavi) ja muut, esim. sairaalaleikit (sä olit potilas, mutta annoit mulle koko ajan neuvoja, miten sua pitää hoitaa 😅😅, muistaks ku verhonnaru oli tippa?) 

Sä oot erityinen ihminen, monellakin tapaa. I mean, kuka muu esimerkiksi harjottelee sitomaan kengännauhat pelkällä vasemmalla kädellä ”varmuuden vuoksi jos joskus menee käsi kipsiin”. 😂😅 Mutta olet myös erityisen vahva ja rohkea.

Sä olit ja olet aina ensimmäisten joukossa (ellet ensimmäisenä) auttamassa muita. Sun pitää huolehtia myös itsestäsi. 💗 Välillä voi sanoa ”ei”.

Kun mä olin murrosiässä, sä olit VALTAVAN suuressa roolissa mun elämässä. Sulle mä kerroin ekana kaikki pahatkin jutut. Sä sidoit ja hoidit mun haavoja, henkisiä ja fyysisiä. Sun luokse pääsi AINA turvaan ku ei pystynyt olemaan kotona. Suhun pystyi (ja pystyy nykyäänkin) AINA luottamaan. Susta sai turvaa ja ymmärrystä. Sen ties et kun sun luokse tulee, etenki sillon ku asuit horninkadulla, ni pääs purkamaan päätä. Kiitos ❤️‍🩹 Muistaks sä kun me mentiin sillon yhdessä nupoon kun oltiin sitä mieltä, että pitää päästä osastolle. Sä tulit mun tueksi. Ja olisitko jopa vienyt mut Turkuun 717-osastolle silloin? En muista. 

Oot mulle tosi tärkee. Sun kanssa on parhaat keskustelut kaikesta. Mä ihailen sun omistautuneisuutta ja päättäväisyyttä. Oot upee ihminen. Kiitos, että olet mun isosisko! Rakastan sua!

PS. Ei saa unohtaa Glee projectia! Ja Damiania! 

PPS. Me ollaan ne viisaat! Niinku meijän secret handshake kertoo!!

Oli ihan pakko! 😁

Ja sit vähän edustavampi 😂💖

Seuraavassa postauksessa kirjoitan Maarolle.

Kiittti mmmmmmmmmmmmmmmo!

Rakastan mun perhettä! osa 2 (Krista)

Moikka! Nyt mä jatkan mun tätä ”sarjaa”. 

Eli Krista:

Olet rakas! 

Meillä oli erityiset välit kun mä olin ihan pieni. Mä olin sun silmäterä. Sä pidit huolta ”vauvasta”. En tietenkään itse muista, mutta olen kuullut. Sä suojelit mua kaikilta ja kaikelta. Eiks meil ollu ollikkalan asunnossa yhteinen huonekin? En muista. Muistan risteily-kotivideosta sen kun sä pelkäsit että mä tipun laivasta kun konttasin siellä kannella. ”Ota pois se!” Vai miten se meni?

Meil oli myös ihan parhaat leikit lapsena. Barbie ja pehmoleluleikit etenkin! En nyt voi tähän kirjoittaa nimiä, mut muistaks ku se yks opettaja keinus koulun pihalla? 😆

Jossain kohtaa murkkuiässä meil oli tosi huonot välit. Me tapeltiin paljon. Ja siis oikeesti tapeltiin. Hyvin aggressiivisestikin. Mä provosoin sua tahallaan koska tiesin että sä suutut helposti. En tiiä miksi tein niin. Anteeksi. 💖

Onneks me saatiin kummatkin lääkitykset kohdilleen ja kaikki alko kääntyä parhain päin! 😂😂Me perheen hullut! Mä oon viisashullu ja sä pelkkähullu. Parasta! 

Hulluuden lisäksi meitä yhdistää seuraavat mielipiteet: Opettajat asuu luokissa ja hoitajat niitten vastaanottohuoneissa. Eikä niitä MISSÄÄN TAPAUKSESSA saa nähdä kaupungilla. Etenkään pizzapaikoissa! Eiks vaan!? Kukaan muu ei ymmärrä näitä meijän juttuja. Eikä kuulukaan. Nä on MEIJÄN juttuja!!! 

Ja siiiiiis, tarkkikset ja kaatikset tänne nyt! Jos ne tulee areenaan ni pideätään "leffa"ilta. Vai mitä? Ja nauretaan open hyppyä, "noniiiin, no mennään sitten", ja hattu ja pupu, ja tietty se ku Anu röyhtäsee!

Ihailen sussa sitä, että olet ottanu isosiskon roolin tosissasi. Oot meistä vanhin ja sulla on ollut iso vastuu meistä pikkusisaruksista. Olet aina kaikkien tappeluiden ja riitojen takana ollut mulle hyvä ja pitänyt mun puolia. 

PS. Ei saa unohtaa muurahaistallaajatätiä ja sitä taskumekkoa! 

Kiitos että autat ja pidät huolta. Kiitos että olet mun isosisko. Rakastan sua. 💖

Krista ja mä

Kiitos myös lukijoille. Seuraavaksi kirjoitan Kristiinalle. 

Kiitti mmmmmmmmmmmmmmmmmo!

Rakastan mun perhettä! osa1 (äiti ja baaba)

Moikka! Tästä alkaa mun viisiosainen ”sarja” mun lapsuudenperheenjäsenille. Eka postaus on omistettu baaballe ja äitille ja sen jälkeen tulee postaus Kristalle sitten Kristiinalle sitten Maarolle ja viimeisenä Markukselle. 

Sanotaan että mikään ei ole pysyvää, eikä ketään tai mitään saa pitää itsestäänselvyytenä. Siksi mun mielestä on super-tärkeetä kertoa lähimmäisille, kuinka tärkeitä he on ja kuinka paljon sä heistä välität. Koskaan ei voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Nyt näinä aikoina olen tajunnut, kuinka hyvä perhe mulla on. On niitä ikäviäkin juttuja, mut nyt keskityn positiiviseen. Olin suunnitellut tän kirjoittamista jo pidempään, mutta nyt on tän aika. On tapahtunut pahoja juttuja ja siksi koen että haluan nyt nää jakaa. 

Tää postaus on omistettu mun baaballe (eli isälle) ja äitille. 

Ensin baaba:

Olet rakas! 

Mun ekat muistot susta on ollikkala-ajoilta. Kun asuttiin vielä kerrostalossa. En kauheesti muista niistä ajoista, koska olin tosi pieni. Mutta sä olit, ja olet vieläkin, kova jätkä ja mahtava! 💖. Muistan, kun sä nostit kerrostalon ku olit niin vahva. Ja siis mä oikeesti heiluin siellä asunnossa kun sä nostit sitä. En tajuu! 😂 Miten se ei muka ollut totta??! 😂😂😂 Ja nostithan sä kerran ollikkalan koulunkin!

Mun lempipuuhat sun kanssa oli ehdottomasti lauantai-aamun lastenohjelmat. Me katottiin ne joka lauantai yhdessä. Välillä siskojen kanssa mutta usein vain sä ja mä. Muita asioita mitä muistan susta, on esimerkiksi kun sä opetit mut uimaan ja veit mut sairaalaan kun mun käsi murtui. Ja olit hyvä mun ihanalle Nelli-koiralle. Sä veit sitä aina ulos kun mä en pystynyt. Sä hoidit Nellin loppuun saakka, kun mä en pystynyt. 

Sulta sain lapsena turvaa ja rakkautta. Oppeja ja tietoa. Uskallusta ja luottamista. Oot aina kannustanut mua esimerkiksi laulamaan. Ja on ihanaa että sä tulet kuuntelemaan mua kun mä laulan kirkossa. 

Sulla on mahtava huumorintaju ja parasta siinä on että pystyt myös itsellesi nauramaan. Ja sun kuuluisat sanat ja sanonnat on parhaita. Esim: ”viiniräpylät”, ”nippusiteet”, ”hiilu” jnejnejne.. tietäjät tietää!

Kun mä oli murrosiässä, meidän välit huononi. Me riideltiin paljon ja pidettiin mykkäkoulua. Mut se on kai normaalia, kun tulee murrosikään. Ja mulla oli vielä tosi voimakas sellainen. Mutta nyt se on ohi! Ja sä olet maailman paras isä mulle! Kiitos kun olet olemassa.

Oon aina sun isovauva! 💖

Äitille

Olet rakas!

Alotetaan vaikka siitä että olin kirjaimellisesti 9-vuotias kun vasta tajusin että säkin olet vaan ihminen. Siihen saakka luulin että olet Jumalan enkeli. 😅 Sä olet vahvin mun tuntemani ihminen. Sä selviit mistä vaan.

Oon aina kattonut sua ylöspäin. Olet hieno ihminen. Täynnä rakkautta ja lämpöä. Me oltiin paljon kahdestaan mun varhaislapsuudessa. En muista siitä juurikaan mitään, mutta sen ansiosta meillä on nää välit mitkä meillä on. Eli parhaat. Sulle voi puhua mitä vaan ja sä tiedät että sä voit puhuu mulle mitä vaan. 

Parhaita yhteisiä muistoja on paaaaaaaaaaaaaaljon. Esim. ”poooohja” ja se laukkujuttu kirkossa ja ”kupu”. Ja meijän automatkat, carpenters bändin kasetteja kuunnellessa. IHAN PARASTA! Sä veit mua Turkuun kahdesti viikossa (DKT-ryhmäterapiaan) kun olin 17-18-vuotias. Sä odotit siinä sairaalan pihalla, oliks se kaksi ja puoli tuntia joka tiistai ja torstai. Oonko edes muistanut siitä kiittää. Jos en ni kiitos. 💗 Tässä kirjottaessakin tulee se olo et oon teitä kaikkia pitänyt itsestäänselvyytenä. Ei sais. 

Olen ollut tosi kipee ja sä oot ollut mun rinnalla koko ajan. Tiedän että välillä turhautumiseen saakka, enkä syytä sua. Se oli mullekin turhauttavaa, kun vointi huononi ja huononi. Nyt voi katsella taaksepäin ajassa ja todeta, että ilman sua en olis tässä. Sä kävit mua kattomassa sairaalassa. Sä oot kirjaimellisesti syöttänyt mua kun mä en ole siihen itse pystynyt. Myös aikuisiällä. Onneksi oon jo paremmassa kunnossa.

Haluankin tähän väliin pyytää anteeksi. Mua harmittaa tosi tosi paljon jotkut asiat, joita olen tehnyt ja jättänyt tekemättä. Etenkin sulle äiti. Sä tiiät.💖 Sä ymmärrät. Sä tuet. Sä kuuntelet. Sä opastat. Sä kannustat. Kiitos.

Ja siis lintsillä: ”meeks vähän sinnepäin”. 

Rakastan sua! 💖 T. Peepe.

Mulla on hyvät vanhemmat! 

äiti, baaba ja mä

Tässä ensimmäinen osa tästä ”sarjasta”. Mä rakastan teitä kaikkia. 💗Yhdessä me selvitään mistä vaan, tästäkin! Eiks vaan perhe?

Kiitos lukijoille! Ja päätin siis jakaa tän osiin, koska muuten tä olis varmaan viiskyttuhatta kilometriä tä postaus!

Kiitti mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmo!