Nonniiiii!!! Nyt kerron meidän häistä.
 |
| Tämän kuvan otti Eetu Heikkilä-Kiiveri |
Eli viime perjantaina 11.9.2026 me mentiin mun rakkaan miehen, Mikan kanssa naimisiin. Tilaisuus oli pieni ja intiimi. Vieraina oli vaan meijän molempien vanhemmat ja Mikan frendi Eetu, joka oli kuvaamassa. Ja tosiaan häät oli pienet osittain myös ihan taloudellisista syistä. Toivottavasti voidaan jossain kohtaa järjestää ihan kunnon juhlat. Nämä häät toteutuivat myös aika nopeassa aikataulussa. Elokuussa tilattiin esteettömyystodistukset ja kun ne tuli ni varattiin maistraatti ja kirkko.
Me saatiin mun ihana rippipappi Anna Knuutila siunaamaan meijän liiton. Just silleen ku toivoin. 💗 Ja siis jooo, mentiin maistraatissa naimsiin ku Mika ei kuulu kirkkoon. Mutta mun toiveesta mentiin vielä maistraatin jälkeen kirkkoon. Ja aluksi oli tarkoitus pukeutua ihan perus mekkoon ja Mikalla farkut ja joku paita. (koska raha). Mutta sitten äiti ja baaba halus ihanat ostaa häälahjaksi mulle mekon ja morsiuskimpun. I'm so happy! Kiitos ä ja b! Ja sit Mikalle piti tietty myös ostaa puku, kun mullkakin oli ihan oikea häämekko. Puvun takki löytyi kotoa mutta housut ja kauluspaita löytyi kirpparilta yhteishintaan 5€. Nice!
Olin vielä torstai-iltana Naarilassa kuoron kesätauon jälkeisissä iltamissa. Siellä sitten kerroin ihanille kuorokamuille seuraavan päiväsistä häistä ja oli mukava saada onnitteluja jo silloin. Lähdin siinä kasin ysin aikoihin sitten kuorokaverin kyydillä kotiin. Piti päästä kauneusunille ennen isoa päivää.
Perjantaina oli sitten vihkiminen Turun maistraatissa kun Salossa ei enää semmosta palvelua ole. Meidän aika oli klo 14.15. Lähdettiin onneksi hyvissä ajoin ajelemaan klo 12.30. Netissäkin oli lukenut, että alueella on työmaa joten parkkipaikan löytäminen on hankalaa. No päästiin kuitenkin ihan lähelle maistraattia, tosin rakennuksen toiselle puolelle. Oli siinä pieniä ongelmia kun oli maksullinen parkki ja missään ei kerrottu easyparkkia varten tarvittavaa vyöhykenumeroa. Etsittiin joka paikasta ja lopulta äiti meni sitten infoon sitä kysymään.
Tän sekoilun jälkeen me oltiin joskus klo 14 maistraatissa. Eli ihan hyvä että lähdettiin hyvissä ajoin! Meijän todistajina oli siis mun äiti ja baaba. Mikan vanhemmat tuli paikalle pian meidän jälkeen. Siinä sitten odotettiin ja täytettiin pieni lappunen. Sitten meidän vuoro tuli. Mentiin vihkihuoneeseen joka oli todella kaunis.
Mulla oli maistraatissa tommonen musta, pilkullinen mekko. Itse tilaisuus kesti varmaan 5 minuuttia. Ihan vaan kysymykset, joihin vastattiin TAHDON. 💕 Olihan se jännittävää! Siitä hetkestä lähtien olinkin Sandra Karolina Tulinen. Oon niin onnellinen että mun ja Mikan tiet kohtas sillon 16 vuotta sitten. Vaikka tilanne oli silloin tietty ihan erilainen. Mutta nyt on näin ja tämä on ihanaa. Mä rakastan mun miestä. 😍😍
Maistraatin jälkeen ajeltiin Saloon. Käytiin syömässä intialaisessa ravintolassa. Ruoka oli hyvää. Siitä sitten erkanimme, Mika meidän kotiin ja mä porukoille vaihtamaan hääkledjut päälle. Siinä oli hyvin aikaa valmistautua. Mulla ei ollu mitään pääkoristetta (esim huntu tai jotain), ni äiti alko siin sit suunnittelee sellasta. Ja tekikin lopulta helminauhasta ihanan hiuskoristeen. Sain myös lainaan äitiltä Kameekorut. Kaulaan ja korviin. (Mä siis kertakaikkiaan luulin että mun korvareiät oli menny umpeen ku mä en oo varmaan kymmeneen vuoteen pitänyt korviksia. Mä siis joskus neljä(ish) vuotta sitten kokeilin laittaa korviksia ja toinen ei menny läpi, vaikka kuinka tungin. Lopulta siitä alkoi vuotaa ihan sikana verta. Mut nyt äiti vaan laitto sen ja that's it???) Sitten oli aika siirtyä kirkkoon.
Siellä Mika vanhempineen oli jo odottelemassa. Eetukin oli jo tullut paikalle. Odoteltiin hetki kun Anna-pappi meni hakee jotain seurikselta ja otettiin siinä muutamat kuvat.
Sitten Anna saapui. Mentiin vielä sakastiin kertaamaan vähän että miten mikäkin vaihe meni ja annettiin sormukset Annalle. Sitten mä menin ulkokautta uudelleen kirkkoon sisään. Baabakin tuli sinne kirkon takaosaan ja sitten alkoi soimaan häämarssi ja baaba talutti mut siihen Mikalle.
Me oltiin aiemmin sillä viikolla käyty juttelemassa Annan kanssa kaikki häiden vaiheet läpi. Siinä sovittiin mm. raamatun pätkä ja virsi, jotka sitten luetaan ja lauletaan siinä alttarilla. Lisäksi oli myös rukouksia ja kaikkea ihanaa. 💓 Sormukset vaihidettiin. (Oli siis samat ku kihlasormukset, koska raha, mut se ei haittaa) Sanottiin uudelleen toisillemme TAHDON. Ja pussattiin taas. Sitten lähdettiin kanttorin soittaman häämarssin saattelemana pois kirkosta ja kirkon ulkopuolella meitä odotti meidän vanhemmat ja saatiin hurraukset. (Riisiä ei valitettavasti saanut heittää, ettei linnut räjähdä 😅) Saatiin vielä Vihkiraamattu häälahjaksi kirkolta.
Sitten Eetu otti meistä yhteiskuvia siinä kirkon pihassa. Sitten Mikan porukoitten piti alkaa siirtymään takas Uuteenkaupunkiin ja munkin porukat meni sit jo kotiin. Me mentiin Mikan ja Eetun kanssa ottaa lisää hääkuvia. Ekana kirkolla. Ja sitten ajettiin Vuohensaareen sinne lintupolulle. Siellä luonnon helmassa oli ihana ottaa kuvia.
 |
| Kuvan otti Eetu Heikkilä-Kiiveri |
 |
| Kuvan otti Eetu Heikkilä-Kiiveri |
 |
| Kuvan otti Eetu Heikkilä-Kiiveri |
 |
| Kuvan otti Eetu Heikkilä-Kiiveri |
Kuvailujen ja pikku kyytiongelmien jälkeen mentiin kotiin. Mä sanoin Mikalle et sen pitää nostaa mut kynnyksen yli 😂😂😂 No ei ehkä ihan onnistunut! Ja shh, älkää kertoko äitille, mut toinen korvis hävis hetkeksi. Kun mä jotain säädin tukan kanssa ni se katos. Huhhuh! Onneksi Mika löysi sen. Oli mun hiuksissa kiinni 😅
Mut tämmönen oli meidän IHANA hääpäivämme. Lämmin kiitos kaikille mukana olleille, eli mun vanhemmille, Mikan vanhemmille, Anna-papille, kanttori Matille ja suntiolle sekä Eetulle. Lämmin kiitos myös kaikille jotka laittoi Facebookissa hääonnitteluja. 💖 Mutta suurin kiitos mun ihanalle rakkaallee miehelleni, Mikalle. Mä rakastan sua rakas. Niin paljon ettet ymmärrä. Ja mä tiedän että säkin rakastat mua. 💋💓💕
Eli kyllä, olen nyt Sandra Tulinen. Aloin harjoittelemaan uuden nimmarin kirjottamista. Jostain syystä suuremmaksi ongelmaksi muodustuikin etunimen kirjoittaminen, johon en enää lopulta kyennyt. 😂😂 Mitähän siinäkin kävi..? Aloin kirjoittamaan Sade Tulinen. Pitää vielä harjoitella 😂
Olen siis kyllä edelleen Sandra, vaikka sukunimi onkin eri.
Muttttttttttttttta! Kiitos kun luit tämän postauksen. Ei mulla sit varmaan muuta! Elikkä:
Kiitti mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmo!
