Moikka! Viimeinen osa tätä sarjaa onpi tämä. Eli Markus!
Olet rakas!
Mä muistan ku sä synnyit. 😍 Me oltiin Kiikalassa siskojen kanssa sillon. Sä tulit yliajalla, sun laskettu aika oli 11.6 mutta synnyit vasta 20.6. Mä muistan ku siskot oli nukkumassa teltassa mumman ja Heikki-faarin pihalla, kun mä menin herättää ne ja sanoin vaan: ”Poika!” Sitten siskot juoksi iloisina ulos teltasta.
Sä olet kuudes lapsi jonka äiti on synnyttänyt, ni pääsitte kotiin jo samana päivänä sairaalasta. Äiti ja baaba tuli hakemaan meitä Kiikalasta sun kanssa, kaiketi, en muista. Mut sen muistan ku me mentiin vielä samana päivänä, me siskot sun kanssa vaunukävelylle.
Sua oltiin odotettu ihan hirveesti. Oot mun ainoo pikkusisarus. Sun syntymään saakka, eli melkein 8 vuotta, mä olin nuorin. Mutta mä otin sut vastaan ilolla ja rakkaudella. Mä hoidin sua ja me leikittiin yhdessä kun aloit olee leikki-ikäinen. Mä usein nukutin sut laulamalla tai kertomalla satuja. Sulla oli semmonen puinen kirja jossa oli ehkä viisi sivua. Siinä ei siis ollu yhtään tekstiä. Mä kerroin sillä kirjalla varmaan tuhat eri tarinaa sulle. 😂 Muistan vaan sen et siinä oli se joku ruohonleikkuri traktori ja siinä ajaja joka oli aina baaba niissä tarinoissa.
Me oltiin ihanan läheisiä kun sä olit pieni. 💗 Me tehtiin kaikki yhdessä. Mä opetin sua laulamaan, opetin kirjaimet, numerot, värit. Mä opetin sulle r-kirjaimen lausumisen. Sä olit suuri(n) osa mun elämää silloin. Me mentiin eväsretkille, puistoihin, pulkkamäkeen ja vähän vanhempana skootteriajeluille. Me leikittiin uima-altaalla Meren-Ahti leikkiä! Muistatko?
Mä opetin sulle myös ”pahuuksia”. Mm. kiroilun ja talon kattojen päälle kiipeilyt sun muut. 😂Ja sit me mentiin välillä kesäöisin seikkailemaan kun nukuttiin pihalla teltassa. (olit joku 4-5v) Sä sanoit aina että mä olen hyvä isosisko mutta huono äiti. 😂😂😂 Sit kun sä kasvoit, ni sä teit noita samoja juttuja, mitä me tehtiin, mutta potenssiin kymmenen. 😆 Hyvin oli opit menny perille.
Me oltiin aina: ”ÄITI!! BAABA!!! vittu”. Tälleen me testattiin, että kuuleeko ne, vai saako kiroilla. Sit kerran äiti olikin kuullut meijän kiroilut vaikka oltiin ulkona pihalla ja äiti sisällä. Äiti tuli ovelle huutamaan: ”Ei saa kiroilla!!” Mut se ei meitä juurikaan estänyt! 😅
Muistat varmaan vanttilan. Kun me etittiin sulle tamagotchia. Sitä uusinta, olisko ollut kutonen. Sä aina keräilit kaikkea. Sul oli miljoona jojoa, niit ihme puukkoja, niit papuja, tamagotcheja jnejne.
Mä olin valvomassa teijän luokan järjestämää discoa sun koulussa. Ja kans ku sul oli jotkut bileet kerhohuoneessa. Sun kaveritkin tykkäs musta ilmeisesti. Ainakin kaikki tytöt halus tanssia mun kanssa. 😂 Ne oli kivoja aikoja. Sain olla osa sun elämää.
Me ollaan matkusteltukin jonkin verran yhdessä. Ollaan käyty Tanskassa, Espanjassa ja Kreetalla. Ja tietty laivalla ja virossa. Olit ihan parasta matkaseuraa (jos ei oteta sun kiukuttelua huomioon 😉) Sä laitoit sillon laivalla mainoksen siihen mainostelineeseen. Kirjoitit siihen, että miniläppäreitä myynnissä. Josta aasinsiltana siihen, että mä kerran astuin sun läppärin päälle ku se lojus lattialla peitteen alla ja ostin sulle sit uuden miniläppärin! :D
 |
| Ei hemmetti 😂 |
Vähän vanhempana me ei sit enää hengailtu niin paljon yhdessä. Meijän välit oli jopa vähän huonot sillon ku sä olit teini-ikäinen. Sä kyllä kuskasit mua mautolla sairaalaan pariin kertaan haavoja hoitamaan. Olit sillon varmaan joku 16-vuotias. Olet kyl joutunut mun juttujen takia paljon näkemään liian nuorena.
Mut nyt kaikki on semi hyvin? Toivon. Ja meijän välit on taas korjaantunut. Se on ihanaa. Se on parasta. Sä oot ihana ja paras.
Olet tosi rakas ja tärkeä mulle, Markus. Olet mun ensimmäinen kosketus ”äitiyteen” tietyllä tavalla. Sain sua hoitaa ja rakastaa. Se oli ihanaa. Ja vaikka sul on ollut vaikeeta, ni yhes selvitään, eiks vaan?
Rakastan sua!
 |
| Make ja mä |
Näitä oli ihana kirjoittaa. Nousi ihan sikana muistoja lapsuudesta. En tietenkään kaikkea voinut kirjoittaa koska siitä tulis sit jo kirja. Oon itseasiassa kirjoittanut elämänkertaa, jota en kyllä julkaise. Sen nimi on ”Kohtalainen syke”. Se on vähän keskenkin koska sen kirjoittamisen jälkeenkin on sattunut kaikenlaista. Mutta kuten sanoin, sitä en julkaise.
