Mun lukiomatka! Ja miksi en kirjoita itseäni ylioppilaaksi?

Moikka! Sainkin nyt jo inspiraatiota kirjoittaa lukiovuosistani.

Eli siis niin. Aloitin lukion 16-vuotiaana, eli vuonna 2008. Mun yläasteen todistuksen keskiarvo oli 8,6. Eli ihan semi ok kai. Lukio oli mulle aina semmonen selkeä valinta, eikä silleen ollut huolta etten pääsis Salon lukioon mun todistuksella. 

Eka vuosi lukioo meni oikeestaan aika hyvin. Muistan ihan lukion alkuajolta kun sain ekan kasin matikasta todistukseen. Menin ihan rikki. 😂 En ollu koskaan saanut ysiä huonompaa yläasteella tai ala-asteella. Ei sillä, sain mä sit pari kutostakin myöhemmin lukiossa. Mul oli siis pitkä matikka. Mut joo. Se oli shokki sillon se kasi. 

Mut kuten sanoin, ni lukio alkoi hyvin. Mul oli paljon kavereita ja arvosanat oli hyviä. Olin kyllä sielläkin semmonen häirikkö, ettei mitään rajaa. Olen aina ollut levoton. Lapsena, nuorena ja aikuisenakin. Mun silloinen bestis, jonka kanssa me tavattiin ekan kerran eskarissa, ei ollut vielä koskaan ollut mun kanssa samassa koulussa. Hän kävi ruotsinkielistä koulua. Oli siis suomenruotsalainen. Mut hän tuli Salon lukioon. Me (tai ainakin mä) oltiin niin innoissaan, et vihdoinkin me päästään samaan kouluun. Se oli parasta. Ainoa huono puoli siinä oli se, et ku tää mun ystävä oli todella hyväkäytöksinen, aktiivinen, taitava ja älykäs, niin sit jos me istuttiin vierekkäin joillain tunneilla ni mun takia myös hän sai osakseen pahoja katseita. Mut se oli sitä aikaa. Kivaa oli.

Sitten alkoi mielenterveys särkymään taas. Olen siis ollut erikoissairaanhoidon piirissä jostain 10-vuotiaasta saakka. Mut oli jo jonkin verran vointi kohentunut yläasteen ajoilta ja sain hyvin lukioa suoritettua. En oikeestaan muista tarkalleen, milloin jäin saikulle lukiosta. Varmaan kakkos vuoden alussa. Mun mielenterveys ei kantanut enää. Sovin opon kanssa, että saan suorittaa musan kurssia vaikka olin saikulla. Sain ymmärrystä ja tukea. 

Sitten 17-vuotiaana keväällä tuli stoppi. En enää pystynyt. Jouduin toista kertaa nuoriso-osastolle. Eka kerta oli 15-vuotiaana. Se oli 8vk jakso. Mut tä toinen olin noin puoli vuotta. Kävin pohjalla. Onneksi sieltä noustiin kuitenkin. Ikävintä tässä oli se, että kun sitten palasin lukioon kolmoselle ni mul ei ollut enää kavereita. Kaikki oli ihan eri kohdassa lukioo kuin mä. Olin niin paljon jäljessä. Oltiin siis jo lukion ykkösellä suunniteltu opon kanssa, että käyn lukion 4 vuodessa. Muistan sen ku mä olin sit yksin siel ruokalassa syömässä ni mun ihan luottoystävä meni mun ohi istumaan toiseen pöytään. Se sattus. 

Sitten mä vaan yritin jatkaa, yksin. Sain hyvin taas suoritettua lukiota. Numerot oli huonompia kuin ennen, mutta etenin. Sitten tuli taas saikku. Tapahtui pahoja asioita ja mun psykoosisairaus alkoi nostaa päätään. Mä välillä yritin taas jatkaa lukioo. Saatoin mennä aamulla bussilla kouluun, nousematta kuitenkaan koulun kohdalla pois kyydistä. En vaan pystynyt. Istuskelin bussin kyydissä. Itseasiassa, tein tätä myös kakkosvuonna ennen ku jouduin osastolle. 

Kolmos vuoden jälkeen tuli neljäs kouluvuosi. Saikkua taas. En pystnyt enää juurikaan käymään siellä. Nelos vuoden jälkeen yritin vielä viidettä vuotta, mutta tällä kertaa aikuislukiossa. Sain muistaakseni siellä vain yhden kurssin tehtyä ja se oli historia, se meni ihan hyvin. Aloitin siis useampaa kurssia, mutta en saanut mitään suoritettua. Se oli suorastaan kiusallista, kun opettajan piti mut taluttaa luokasta ulos kun sain ahdistuskohtauksia. Lopulta tultiin sit kaikkien hoitohenkilöiden ja äitin kanssa siihen tulokseen, että parempi lopettaa. Ei se enää edennyt.

Siihen sitten loppui silloin mun lukionkäynti.

Vuonna 2018 yritin aloittaa aikuislukion uudelleen. Jostain syystä olisin halunnut käydä koko jutun ihan alusta. Aloitin matikan kurssin. Kävin siellä muutaman kerran, mutta ahdistus oli liian voimakasta käymään lähiopetuksessa. Jäi siis taas kesken. Olin muutenkin todella huonokuntoinen. En mä tiiä miks mä edes aloitin sen silloin. 

Sitten vuonna 2023 mä aloitin opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi. Olin todella kiinnostunut alasta. Olin osan koulukautta osastolla, joten osallistuin etänä. En siellä kyllä juurikaan jutellut. Tein vaan annettuja tehtäviä, jotka sainkin hyvin valmiiksi. Sitten pääsin osastolta eli jouduin lähiopetukseen. Se oli liikaa. Yritin kovasti. Mutta sain ahdistuskohtuaksia tunneilla. Sitten olisi pitänyt tulla työssäoppimisjakso. Ajattelin meneväni tupurin kouluun. Opettaja oli kuitenkin eri mieltä. Hän pyysi mut juttelemaan yhden tunnin jälkeen. Sanoi, että ei voi päästää mua työssäoppimiseen, koska mun vointi oli liian ailahteleva. No se jäi sit siihen.

Syksyllä 2024 mä päätin, että nyt saan sen päätökseen, nimittäin lukion. Menin tapaamaan aikuislukion sihteeri, Kristiinaa. Hän muisti mut vielä. Sanoi, että muistaa kun lukion ykkösellä mä lauloin joulujuhlassa ja kehui kovasti. Siitä tuli hyvä mieli kyllä. Kerranki joku muistaa mut jostain hyvästä! 😂😂😂 No siinä sit katottiin ja todettiin että ei ole paljoa lukiota enää jäljellä. Olisko ollut kymmenisen kurssia. Ja me vaihdettiin mun pitkämatikka lyhyyseen, ni ei tarvinnut sit niitä matikan kursseja enää suorittaa. 

Kristiina on ihan mahtava tyyppi. Saatiin sovittua, että opiskelen itsenäisesti kaiken ja koululle erityistilaan vain tenttimään. Valittiin ihan max kaksi kurssia per jakso. Sain aina sitten tehtävät opettajilta ja tein ne itsenäisesti. Tä onnistu todella hienosti ja olen kiitollinen kaikille, että sain näin räätälöidyn oppisuunnitelman itselleni. Ja siis haluaisin kiittää kaikkia opettajia ja etenkin sihteeriä tämän mahdollistamisesta. 

Oli siinäkin sitten omat vaikeutensa. Etenkin 2025 syksyllä kun tuli keskenmeno. Mä olin siinä hetken "saikulla". Eli en juurikaan edennyt. Sitten sihteeri Kristiina sanoi, että hän on jäämässä eläkkeelle 2026 toukokuusta, ja että hän niin toivois että sais antaa mulle mun päättötodistuksen. Niinpä mä sit otin loppukirin ja sain huhtikuuhun mennessä tehtyä vielä viimeiset kaksi ruotsinkurssia. Sitten se oli siinä. Nyt mulla on lukion päättötodistus ja se on tän näköinen:

Ja siis kuten näkyy, liikunta on S eli suoritettu. Mul oli lukion ykkösellä pakollinen liikka. Me sovittiin opettajan kanssa samoin ku yläasteella, että saan 5 jos tuun paikalle. Ei tarvinnut osallistua. 😅 Kysin sitten Kristiinalta, että saanko sen suoritusmerkisntänä, ku se alentaa niin paljon mun keskiarvoa. Näin on siis mun keskiarvo 8,3125. Ihan ok kai. 

Sain siis tehtyä sen, minkä aloitin melkein 20 vuotta sitten! Huhhuh! Hyvä minä! (Saaks noin ees sanoo??😂) En olis tähän kyl pystynyt ilman läheisten ja koulun tukea. Kiitos! 

Miksi en kirjoita ylioppilaaksi? Olen nyt ihan semi hyvässä voinnissa, mutta mun vointi on hyvin hauras. En halua nyt ottaa riskiä, että olen taas (pitkästä aikaa) osastolla. Viime osastojakosta on joku kolme vuotta. Mä oon semmonen, että mä haluaisin olla parempi ku mitä oon, vähän semmonen täydellisyyden tavoittelija. Ja se taas ei sovi yhteen mun siihen ominaisuuteen, että mä stressaan ja ahdistun äärimmäisen voimakkaasti ja äärimmäisen pienistäkin jutuista. Niinpä haluan suojella itseäni siltä kaaokselta, mitä se mulle aiheuttais. Mulla ei ole semmosta kapasiteettia. Plus että olen pysyvällä eläkkeellä, ni en ees tee mitään koko tittelillä. 

No mut siinä noin niinkun lyhkäisyydessään mun lukiotie. Jos kiinnostelee ni voin joskus kertoa myös ala- ja yläasteajoista? 

Kiitos kun luit! Jätä kommentti. Nimettömänä tai nimen kanssa!

Kiitti mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmo!