Mun peruskouluaika. Kaikki sekoilut ja muut jutut

Noniin! Tuli taas inspis kirjoittaa. Voisin vähän avata mun kouluvuosista.

Olen aina ollut kovin levoton. Kouluarvosanat kertovat kyllä muuta. Ala-asteella todistus oli aika hyvä. Sanotaan että matikka, enkku ja musa oli kymppejä. Loput ysejä ja kaseja, paitsi liikka ja kässä. Ne kaksi meni aina sähläämiseksi mun osalta. Ainiin! Historia oli seiska, koska en ollut siitä kiinnostunut vähäistäkään määrää! Lukiossa sain kyllä yhdestä kurssista jopa kympin. 

Pakko kertoo oikeen erikseen tosta puukässästä! 😂 Se oli oikeesti ihan järjetöntä se meno siellä. En juurikaan saanut mitään valmiiksi kun sekoilin omiani. Välillä kavereitten kanssa ja välillä ihan iteksenikin. Meillä oli mm. yhden frendin kanssa lista, jossa oli koulun miesopettajat komeusjärjestyksessä. No jooo. Koko koulussa oli yhteensä vissiin 5 miesopee. Puukässän ope oli mies. Hän kysy monentena on listassa ja me oltiin vaan nolona, että "Oot viides". Ja se oli ihan tyytyväinen sijoitukseensa. 😂

Ja sit liikka oli, noh.. en siinä oikeen pärjännyt. En osannu edes kävellä oikein opettajan mielestä. 😅

Mut siis outoa mun mielestä mun koulussa menestymisessä oli se mun levottomuus. Olin häirikkö. En siis koskaan kiusannut ketään, päinvastoin mua kiusattiin, kai. En oikeen tiiä. Olin niin itsevarma sillon ala-asteikäisenä, että jos joku haukkui vaikka läskiksi, ni mun reaktio oli: "Niin oon! Mitä siitä?". Ei siis kiinnostanut muiden mielipiteet juurikaan silloin. 

Mut niin... Eli en kuunnellut tunnilla kerta kaikkiaan. Mut piti luokassa aina sijoittaa poikien väliin, että en häiritse muita. Niin kävi jos istuin kavereiden vieressä. Ja monesti mut on pitänyt siirtää myös luokasta kokonaan pois. Ja siis. Muistan kun toka luokalla mulla oli semmonen kausi et mä sanoin kaikkeen: "Miks tekisin?" Eli opettaja sano: "Mene Sandra välkälle nyt". Mä vastasin: "Miks menisin?" Juuu, siitä sai sit kuulla kotona. Oon NIIN onnellinen et mun aikana ei ollut wilmaa. Se olis joka päivä ollut täynnä mun sekoiluista. Ja muutenkin tuntuu et nykyään enemmän ollaan yhteydessä kotiin koulussa tapahtuneista asioista. Ei sillon dinosaurusten aikaan, kun mä olin nuori. 😅 ONNEKSI!!!

En myöskään melkein koskaan lukenut kokeisiin. Läksyt tein aina! Mä rakastin läksyjä. En malttanut odottaa, että pääsen kotiin tekemään läksyjä. Mumma aina muistaa sen ku mä tulin koulusta kotiin ja jäin siihen eteisen kynnykselle tekemään läksyjä. Sen että sisään astuin ja just ja just sain kengät ja takin pois ni olin jo läksykirjojen kimpussa. 

Mainittakoon vielä että ekat ainakin kaksi vuotta koulua oli mulle turhaa suurelta osin. Osasin jo kirjoittaa ja laskea. Se tietty vaan lisäs sitä levottomuutta, kun ei ollut mitään haastetta. Sainkin sitten tehdä ekaluokalla nelosluokan matikkaa ja nelosluokalla seiskan matikkaa. Mä ihmettelinkin ekalla, et miksi me harjotellaan jotain numeroiden piirtämistä. Se oli turhauttavaa. 

Ala-aste meni ihan hyvin, noin niinku psyykeen kannalta johonki vitosluokkaan saakka. Sit alkoi mt-oireilu. Se oli semmosta vetäytymistä silloin. Tai no... joka toinen tunti olin äänessä ja häiritsin ja joka toinen angstasin jossain luokan takaosassa hupun alla. Silloin myös kuvaan astui itseni vahingoittaminen. 

Mut numerot, ne ei silti laskenu. 

Sitten siirryin yläasteelle. Sain kutosluokalla musa-stipendin ja se tuntui tosi hyvältä. Yläasteella onneks meijän luokka pysyi melkein samana. Kun musaluokka oltiin. Yks mun parhaimmista ystävistä siirtyi luma-luokalle ja se vähän harmitti. Mut muut kaverit jatko mun kanssa samassa koulussa ja samalla luokalla. 

Mun käytös vaan huononi. Oli siin sit kaikkee. Mt-ongelmat syveni ja paheni. Olin mä siin jossain kohtaa sit nuoriso-osastolla kaksi kuukautta. En ees enää muista mitä diagnooseja mulla silloin oli. Ainakin vaikea masennus. 

Mul alettiin silloin siellä osastolle miettimään ADHD:n mahdollisuutta, mutta se jäi jotenkin kesken, kun mun tutkimusjakso loppui ja pääsin kotiin. 

Muistan kyl hyvin semmosen asian, joka vois selittyä ADHD diagnoosilla, nimittäin: mun luokanvalvoja kysyi multa kerran: "Sandra, mistä se johtuu, että sä häiriköit kaikilla muilla tunneilla paitsi matikan?" Mutta kun se on mun hyperfokus. Voin valehtelematta, vieläkin, tehdä matikkaa neljä tuntia huomaamatta ajankulua. Mun mielestä se asia olis pitänyt silloin ottaa esiin ja tutkia ja mahdollisesti hoitaa tarvitsemallaan tavalla. Mut siitäkin on nyt noin 20 vuotta. Kai se oli silloin vähän eri juttu. Ja siihen vaikutti/vaikuttaa sekin, että olen naispuolinen. Ja tietty se, että mä pärjäsin niin hyvin koulussa. Mutta mielessä on kaaos. Ja jooo, sanotaan, että trauma oireilee samalla tavalla, mutta mul on ollut levottomuutta jo ennen mitään traumoja. Ihan pikkutytöstä saakka. Ja siis näkyi silloin esim. tapaturma-alttiutena. 

Voisin enemmänkin avata tätä ADHD asiaa, mutta mun piti kirjoittaa koulujutuista 😆😆😆 Sen vielä mainitsen, että mulle on joka suunnasta sanottu, että pitäisi tutkia. Mutta kun olen psyk polilla siitä kysynyt, niin vastaus on, että ei tutkita, koska en ole hakeutumassa töihin. Kerroin tän mun sossulle ja hän sano et se voi oikeesti olla resurssiasia. Eli ei tuhlata resursseja muhun vaan semmosiin jotka aikovat vähintääkin tulevaisuudessa työelämään. No mut joo. 

Jatketaas sitten. Tämmönen tuli mieleen. Eli siis mähän aloitin vitosluokalla saksan opiskelun. Sekin oli semmosta sähläämistä että huhhuh. Mut sain silti 9 siitä todistukseen. Olisin halunnut lopettaa sen kun siirryttii yläasteelle, koska en ollut kiinnostunut siitä. Noooooh. Kaverit sai lopettaa, mutta en minä. Ärsytti. Sanottiin vaan, että kun se menee niin hyvin, ni kannattaa jatkaa. No yläasteella se meni ihan plörinäksi. Lopultahan siinä kävi niin, että en tehnyt yhtä koetta, eli mun arvosana olis pitänyt olla 4 siitä kurssista. Mutta mulla oli kiva saksanope, joka otti mut sit keskustelemaan asiasta. Jostain syystä siinä keskustelussa oli myös mun ruotsinope mukana. (Ne kaks opee oli selkeesti bestikset keskenään. 😂) No me sit kolmestaan keskusteltiin siitä ja lopulta opettajat päätti, että sitä nelosta ei lasketa kurssin arvosanaan ollenkaan. Olin tietenkin kiitollinen että mun tilanne ymmärrettiin ja toimittiin sen mukaisesti. No sit ysillä mun numeron olis pitänyt olla vissiin seiska. Saksahan ei kuulu oppisuunnitelmaan. Pyysin, josko saisin siitä S suoritusmerkinnän, koska se laski mun keskiarvoa. Sit se ope sano, et antaakin mulle kasin. En enää kehdannut siinä sanoa, että se laski silti mun keskiarvoa. Mun peruskoulun päättötodistuksen arvosana oli 8,6. (jos ajateltais että liikka, joka oli siis sen 5, olis suoritusmerkintänä) 

Meil moision koulussa tehtiin ainakin sillon meijän aikana ysi luokalla kronikka, johon kerättiin kaikki ysiluokkalaisten vastaukset näihin kysymyksiin. Tässä mun vastaukset. Ja tuolla lopussa tossa boxissa on mun luokkakaverieden terkut mulle. Ihan hauska. Oon aina ollut jotenkin erilainen ja epänormaali. Tämmösissä sen sit aina näkee 😂😂😂

Yläasteella mul oli sit jatkuvasti napit vastakkain monen opettajan kanssa. Sain paljon keltasia ja punasia lappuja (varotuksia ja jälki-istuntoja). Aika usein puhuin itseni ulos niistä. Ja onhan siinä niinkin pari kertaa käynyt, että joku opettaja oli antamassa mulle jälkkäriä mut tajus et on ite sillon valvomassa ni sit se meni näin: "Ei hemmetti. Mä olen siellä silloin valvomassa. En mä jaksa sua siellä kattoa. Jos lupaat ettet tee enää näin, ni et saa jälki-istuntoa." Ja näin pääsin pälkähästä.

Enkun tunnit oli hankalia. Siellä oli semmonen vähän kireempi opettaja. Ja no okei, mä häiritsin tunneilla. Ymmärrän hyvin miksi päädyttiin semmoseen ratkasuun ku päädyttiin. Eli se alko sillä, että opettajan piti poistaa mua luokasta moneen kertaan, koska mä en pystynyt keskittymään ja täten myös muutkaan ei pystyny keskittymään ja sit tietty opettajaakin häiritsi ja ärsytti. Sitten se alkoi mennä siihen, että opettaja sanoi jo tunnin alussa kun astuin luokkan, että: "Sandra mä en jaksa nyt kattoo sun touhuja, mee käytävälle tunniksi" Lopulta päädyttiin sit semmoseen ratkaisuun, että mut siirrettiin koko loppuvuodeksi opiskelemaan toiseen ryhmään. Ja mä ymmärrän tän ratkaisun. Olisin tehnyt samoin jos olisin ollut se opettaja. 

Mähän sain siis aika semi automaattisesti fyssasta ja kemiasta ysin. Se opettaja oli vähän semmonen raasu. Musta tuntuu että sitä pelotti. Ei siis mä, vaan silleen ylipäätään. Sit kun mä sielkin sit riehuin ja säädin ni kerran se sit keräs rohkeutensa ja yritti silleen auktoriteettimaisesti sanoa, että ei voi antaa mulle ysiä jos en rauhoitu. Mä sanoin sit et: "NO ÄLÄ ANNA!" Ja näin sain sitten kemiasta kerran kasin. 😂😂

Mutta mä en siis ollut meijän luokan ainoa häirikkö. Meistä iso osa oli äänekkäitä ja levottomia. Sittenhän siinä kävi jopa niin, että opettajat keräs (onks se nyt sit addressi vai mikä se on?) kaikkien opettajien nimet jollekin paperille, että siihen häiriköintiin pitää tulla loppu. Ja sit se lähetettiin vissiin vanhemmille, en muista tarkalleen.

Sit viel yks muisto. Koska näitähän riittää ja tä on nyt jo sata kilometriä pitkä postaus. Eli siis oli yksi opettaja, joka ei kerta kaikkiaan voinut sietää mua. YMMÄRRÄN, että se näkyy todistuksen arvosanassa. Mutta sitä EN ymmärrä, että se näkyi myös mun kokeiden ja esseiden arvosanoissa. Menin sit kerran opolle sanomaan, että mun mielestä olen saanut liian huonon arvosanan kokeesta. Opo katto ja totesi että mun ajatus oli ihan selkeesti totta. Se jupakka jäi sitten kesken kun jouduin osastolle. Ja toinen keissi, pahempikin vielä, oli se kun piti tehdä essee syömishäiriöistä. Mä sain jonku 7- ja mun frendi sai joku 9 1/2. Sit me vertailtiin meijän esseitä ja tultiin siihen tulokseen, että samat asiat oli kummallakin. Vähän eri tavalla ja eri järjestyksessä. Mentiin sit mun ystävän kanssa kysymään asiasta siltä opettajalta. Ja siiiiiiis. Se ALENSI mun ystävän numeron johonkin 8. Oikeesti!!! Kuka tekee noin??!?

No joo. Tässä nyt onpi aika paljon kaikkee. Voisin kirjoittaa lisääkin. 😁Mietin myös että kiinnostaisko ihmisiä kuulla mun "musamatkasta"? Eli et mitä kaikkee musiikkiin liittyvää olen harrastanut ja opiskellut. Jos kiinnostaa ni kerro! On ihana saada kommentteja. Niitä voi yhäkin laittaa, nimettömänä tai nimen kanssa. 

Nyt tuli oikeesti PITKÄ teksti. Sori! Ja kiitos, jos olet jaksanut tänne asti lukea!

Kiitti mmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmo!