Vaikeempi päivä

Runo baaballe mun runoblogissa: Tästä runoblogiin

 Juu. Aamu alkoi ihanasti. Paras aamu ikinä 😊

Mut sitte loppu päivä oli vähän huonompi. Stressas yöstä asti ku meil oli tiskikone tukossa. Palaan tähän myöhemmin. Eli aamu oli ihana. Ja ei mitään ihmeempiä silleen aamupäivästä. Kävin hakee Kristan töistä klo 14 ku ukkosti ja satoi. Onneksi hainkin. Koska sillon kahden aikoihin oli kyl ihan jäätävä sade. Siitä sitten rakkaan kanssa kauppaan. Ostettiin ruoka-ainekset. Tehtiin naudanlihamaapähkinävokkia. 

Siihen tuli siis rouhittua maapähkinää ja seesaminsiemeniä päälle. Ja sit jotain ihme osterikastiketta, hunajaa, valkosipulia, soijaa, riisiviinietikkaa, perunajauhoja ja herneitä. Ja tietty nuudelia ja naudan minuuttisuikaleita. Piti ostaa noita ihme juttuja ku ei meil tietenkään vielä löytyny jotain osterikastiketta ja riisiviinietikkaa. No tulipahan ostettua. Saas nähdä milloin niitä tulee uudelleen käytettyä. Aika random if you ask me. 😂

Ja ruuanlaiton yhteydessä alkoi ongelmat. Pannu oli liian kuuma pähkinöiden paahtamisen jäljiltä, että kun laitoin siihen öljyn ja valkosipulit ni ne palo heti ja kauhee sihinä. Pelotti että tulee rasvapalo. Mika vaan sano että: "Ota se pannu pois levyltä" Ite menin aika paniikkiin. Mut ei siin sit mitään tapahtunut. Oli kyllä suhteellisen ahdistavaa. Mut ruoka oli kyllä erittäin hyvää! Murskattiin sit vaan uudet valkosipulit ja ei tehty uudestaan samaa virhettä vaan annettiin pannun jäähtyä hyvin. Ja pakko vielä mainita hauska kohta ohjeesta, eli: paista kovalla lämmöllä, kunnes kastike on ihanan kiiltävää ja tahmaista. 😂😂 Erikoinen ohjeistus. Mut hyvvää oli!!

Ja sit siihen tiskikoneeseen. Eli se oli tukossa. Siel lillus vettä joka ei päässyt pois. Vedenpoistoputki tukossa. Ja joo... Tiiän et se on ihan mun vika, kun en tarpeeksi esipese astioita. En toista virhettä enää ikinä. Ensin äiti ja Make tuli kattomaan sitä ja aattelivat että ei pysty korjaamaan vaan pitää kutsua putkimies. Baaba sanoi puhelimessa että hän tulee kattomaan. Äiti ja Make lähti kotiin ja pian baaba tuli Maken ja työkalujen kanssa. Siinä sitten tutkailivat hetken tilannetta ja lopulta baaba sai tukoksen avattua paine vedellä.

Mä oli ihan sairaan ahdistunut koko toimituksen ajan ja siis jo eilis illasta saakka kun me huomattiin asia. Ja ei vähiten sen takia et tiedän että mä olin syyllinen. Mika aina esipesee astiat ennen koneeseen laittoa. Mäkin vastedes. Mut siis mä vaan yritin käyttää kaikkia ahdistuksen hallinta keinoja. Parhaiten auttoi "rauhoittava toinen" eli kun kerroin Mikalle että ahdistaa ni se sano: "Ei tässä ole mitään hätää. Kaikki on hyvin" Ja halas ja silitti mua. Se "rauhoittava toinen" on siis myös yksi ahdistuksen sietokeino, jonka oon oppinut psykofyysisessä fysioterapiassa. Ja sit tein myös hengitysharjoituksia. Kyl se siitä sitten helpotti. Oon oppinu viime vuosina hyviä keinoja ahdistuksen sietämiseen. Ne usein auttaa. Ei tuu tehtyä niitä epärakentavia keinoja enää. Onneksi! 

Mut joo. Eipä tässä kai muuta. Moro!